lauantai 9. toukokuuta 2015

Äitienpäivän aattona

Tänään, äitienpäivän aattona, vietetään lapsettomien lauantaita. Kun lapsettomuus on tahantonta, se aiheuttaa paljon tuskaa. Kuitenkin yhtälailla omasta tahdostaan lapseton joutuu usein kiusalliseen tilanteeseen: ihmiset haluavat kovasti tietää, miksi joku ei halua lapsia. Hyvin harvoin halutaan niin suorasukaisesti perusteita sille, miksi lapsia on tullut perheeseen.

Uusperheessä sekä äitienpäivä että lapsettomien lauantai voivat olla monimutkaisia asioita. Saako lapsi halutessaan tehdä kortin myös 
äitipuolelle? Täytyykö lapsen toivottaa äitipuolelle hyvää äitienpäivää, jos se ei tunnu lapsesta luontevalta? Kuinka moni lapsi pelkää loukkaavansa omaa, biologista äitiään, jos osallistuu äitienpäiväjuhlintaan äitipuolen kanssa?

Entä jos uusperheeseen ei siunaanu sitä yhteistä lasta, toiveesta huolimatta? Hyvää tarkoittava puoliso voi yrittää lohduttaa sanomalla, että hänen lapsiaan saa kyllä hoivata ja pitää kuin omiaan. Luultavasti tällainen lohduttaminen vain kääntää veistä haavassa. Varsinkin äitipuolen odotetaan usein ottavansa lapsipuolensa siipiensä suojaan ihan tuosta vain. Ajatus siitä, että äitipuoli ei oikeastaan pidä lapsipuolistaan, on aivan pöyristyttävä. Isäpuoleen ei kohdistu tässä määrin vastaavaa painetta, kunhan nyt osaa käyttäytyä asiallisesti lapsipuoliaan kohtaan.

Meidän perheessämme ristiriidat on ratkaistu siten, että lapset menevät äitienpäivänä aina äitinsä luokse riippumatta siitä, kenen viikko on tuolloin menossa. Samoin toimitaan isänpäivän kohdalla, tietysti siis niin, että tällöin lapset menevät isälleen. Tällä tavoin säästytään sekä vanhempien että lasten surulta, jos tärkeänä päivänä oltaisiinkin juuri siellä toisessa kodissa, jossa päivänsankari ei olekaan paikalla. Joustaminen on päivän sana tässäkin. 

Uusperheen perustaminen synnyttää aina äiti- tai isäpuolen. Kun sitten viikon päästä vietetään heidän juhlapäiväänsä, koetetaan muistaa, että parhaansa he yleensä tekevät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti